Se alkoi melkein kuin ois ollut satua
sä kävelit vastaani aurinkoista katua
ja lupasit näyttää mulle satumaan
jos lähden sun mukaan
enkä joutuisi katumaan
Sun kanssa uskoin ihmeisiin
sä nostit minut taivaisiin
se kaikki oli niin kreisii
nyt palasia enää keräilen
Mun tavaroita viimeisii
heitit asfalttiina
loittelijoiden virheisiin
sorruin silloin, mutta enää, enää en
Nyt sä tuut mun mieleen, kun jotain menee pieleen
sitä sattuu niin usein, et se tuskin on sattumaa
vaan mä mietin sua, kun mua sattuu sattumaan
olen Pavlovin koira
ja sä kelloa soitat
Sun kanssa uskoin ihmeisiin
sä nostit minut taivaisiin
se kaikki oli niin kreisii
nyt palasia enää keräilen
Mun tavaroita viimeisii
heitit asfalttiin
aloittelijoiden virheisiin
sorruin silloin, mutta enää, enää en
Sait mut uskoo ihmeisiin
noustiin taivaisiin
mut se olikin kreisii
ja palasia enää keräilen
Mun rahojani viimeisii
käytit toisten juomiin
aloittelijoiden virheisiin
sinut luen, mutta viimein heräilen
Säv./san. Miro Palokallio, sov. Matka maailman ympäri