Katselen kaupungin kantapäitä
istun penkillä ja syön eväitä
noilla on tie, niitä viedään
minne lie, en voi tietää
en ehdi jäädä sitä selvittämään
Mulla on kiire kotiin murehtimaan
en voi jäädä teitä tarkkailemaan
mun täytyy mennä
mun täytyy nyt mennä
Sä juttelet ihmisille niitä näitä
kerrot kuulumisii, kiroat säitä
ja kun mut näät, lähdet tulemaan luo
taas kerran päädyn vaan sanomaan
mitä pelko suuhun tuo:
En voi jäädä sulle juttelemaan
mulla on kiire kotiin murehtimaan
mun täytyy mennä
en voi jäädä sulle juttelemaan
mun täytyy nyt mennä
mulla on kiire kotiin murehtimaan
mun täytyy mennä
mun täytyy nyt mennä
Säv./san. Miro Palokallio, sov. Matka maailman ympäri